kaikki tietää kuitenkin paremmin.

Minä hain tänään apua. kävin psykologilla. Uudestaan koko rumba... yleislääkäri, ravitsemusterapeutti, psykologi, psykiatri. Elämänmuutos pisti taas... turvautumaan vanhoihin selviytymiskeinoihin. Pääseköhän niistä koskaan täysin eroon?

Poistin Tähden numeron puhelimesta. Dumppasin Uuden. Mä aion ihan oikeasti onnistua tällä kertaa.

Halvatun aivo ei toimi kun on krapulassa, ma yritän kirjottaa esseetä ja aika on ympäripyöreää tekstiä tämä tuotokseni. Noin muuten, mä taidan viihtyä täällä koulussa. Kaikki tämänhetkiset kurssit on mielenkiintoisia, ja tuun mä kai toimeen muiden ihmistenkin kanssa, paitsi ruokalassa.

Pläh, mä meen nukkuu.

(helvetin naurettavaa muuten. syvällisiä keskusteluja. Messengerissä.)

Tänään olisi ollut koe ja parinkin asian palautuspäivät. Mutta mulla on ihan vilpittömästi sekä fyysisesti että henkisesti niin lyöty olo että mä olen sen sijaan kotona särkylääkkeiden ja kanakeiton kanssa.

On a brighter note, mä pääsin läpi englannin näyttötentistä. Ainoana täysin suomenkielisenä. Sekään ei nyt kyllä lohduta, voihan video.

Sitten on toi Uusi. Uusi, jonka tyttöystävä on muuttanut Uuden kaksiosta ulos noin 2 viikkoa sitten. Voi Uusi. Se soittaa mulle vähintään kaksi kertaa päivässä eikä mulla ole sydäntä sanoa että tänks but no tänks. Tällä viikolla mä en näe sitä, olen sen verran kipeä, mutta ens viikolla mun pitää sanoa sille. mä olen ihan pirun säälittävä.

Tähti mailaili ja toitotti taas olevansa comitment phoeb kuten hän hienosti asian ilmaisee. jaa opettelisi edes kirjoittamaan ennen kuin jostain kumman syystä alkaa minulle tilittämään. Saamari minähän se olen se kuka lähti, itse se jäi itkemään mun perääni. Fuck it. en ota yhteyttä.

Mä haluaisin että asiat olisi taas järjestyksessä. Torstai-illaksi on sitten sovittuna rehvit Eksän kanssa. Kaikista naurettavinta on se, että tällä hetkellä se tuntuu minusta hyvältä. voihan video... 

Mä kävin eilen kahvilla yhden kundin kanssa. Blaah. Ääni on väärä, silmät on väärät. Ääni on väärä. Marraskuussa olis sentin lentoja. Tähti lähetti mun puhelimen, ja myös mun röökit, heh. Röökiaskissa oli. Siellä oli sellainen käsintehty puinen... juttu. Se ei tehnyt mulle korua kun se tietää etten mä käytä. Mä vihaan näitä sen lahjoja. Vihaan. Viimeksi mä istuin kiireisellä lentokentällä kun kaivoin lahjan repusta ja avasin sen ja itkin. Siis todella itkin ja paruin kaikkien ihmisten keskellä. Se sanoo vieläkin mesessä see you. Heh, mä kuulin sen yksi päivä! Sain nettini toimimaan, ja satuttiin molemmat meseen ja laitettiin kamerat päälle. Mä kun olen tällainen käsi näitten koneitten kanssa, en mä tiennyt että mesessä voi puhuakin. Se puhui puhelimessa ja mä sain sätkyn kun yhtäkkiä kuulinkin! Mulla ei ole mikkiä niin että se ei kuullut mua. Se ei tykännyt siitä ja laittoi kameran kiinni. Mutta ehdin kuulla kun Tähti soitti kitaraa mulle.

Mulla on vähän nuhainen olo. Lihaksia särkee. Huomenna on fuksiaiset.

Mä en muista missä me oltiin oltu sinä lauantaina, vai oltiinko oltu vain Tähden luona. Kuitenkin sunnuntaina väsytti, ja mä istuin siinä sohvalla tuntikausia, kuuntelin ja kuuntelin ja kirjoitin. Monta sivua, enkä mä pysty lukemaan niitä tekstejä. Mulla on liian ikävä. Illalla me puhuttiin ja mä tiedän, että se oli niin kovin pettynyt kun mä pyysin sitä viemään mut kotiin yöksi, koska mä en.. halunnut olla sen lähellä. Mä tiedän että se olisi halunnut olla mun vieressä, että mä olisin jäänyt. Mun täytyi soittaa sille toissapäivänä, siitä puhelimesta, ja kun mä huokasin että mä en jaksa enää kun tätä kamaa on niin monessa paikassa, kuinkahan monta kertaa mä olen sielläkin ollut hakemassa tavaroitani, niin se sanoi. Se sanoi että ehkäpä sillä on jokin tarkoitus. Se heitti mut bussiasemalle ja huikkasi vielä ikkunasta että see ya. Se sanoi puhelimessakin see you. Eikä nähdä, pää kiinni, Pää Kiinni!, mun teki mieli huutaa sille. Kun mä en tiedä. Mä en tiedä, onkohan se kuitenkin vain niin. Tapa, sanotaanhan sitä. Nähdään! Eikä sitä tarkoita. Mutta kun. mä toivoisin, mä niin toivoisin että se ei ehkä sanonutkaan sitä tavan vuoksi vain. ehkä se haluaisi. Nähdä mut.. Olla mun kanssa.

Mutta kun se on Mies kuitenkin. Selittää kuitenkin niitä Samoja Juttuja että kun mun täytyy olla yksin enkä mä koskaan voisi esimerkiksi jakaa kämppää kenenkään kanssa, minä vain olen tämmöinen. Minkä ihmeen takia mä alkaisin tulevaisuutta rakentaa toiseen maahan, kun.. Tähti haluaa olla yksin kuitenkin. Tai no, jos se ehdottais jotain.. niin mä juoksisin varmaan karkuun kovaa ja keksisin yhtäkkiä miljoona syytää jäädä suomeen. En mä ikinä pelkästään sen takia muuttaisi taas sinne, mutta en mä varmaan edes harkitsisi muuttoa jos sitä ei olisi. Marraskuussa saisi meno-paluun yhdellä eurolla...

Ajat muuttuu. Niiden bändi hajosi, meidän kahvilakin suljetaan. Kadutaankohan me molemmat jossain vaiheessa että me ei yritetty sen enempää. Mä odotan että mä saan mun puhelimen, onkohan siinä jotain lappua, viestiä, kirjettä, mitään, mitään mikä antaisi mulle vähänkin merkkiä, mihin suuntaan tässä pitäis lähteä. Mä voisin helposti lähteä vaihtoon Lontooseen ensi vuonna, saatan lähteä sinne vaikka se ei mua haluaisikaan. tai no tuskin lähden taas englantiin, menen jonnekin muualle jos meillä ei ole mitään toivoa yhdessä.

Toivoton Rakkaus. 

Mun puhelin on Tähdellä. Unohtui. Mä en tiedä, onko mulla Mieletön Ikävä vai olenko onnellinen ja jaksan taas ilman sitä. mutta kuinka kauan!? siis ilman tähteä, ei puhelinta... 

äh. takaisin käännöshommiin. Nyt ei luonnistu oikein mikään.