green day: international superhits
Ei muuten oo mikään erityisen hyvä levy. Niin kun nyt kokoelmat yleensä oliskaan. Mutta toi levy sopii hyvin tohon pyörämatkaan, antaa mukavasti POTKUA. jep. Mua väsyttää tänään. Ei me jaksettu mopata eilen, mutta käytiin kaupassa, ja pestiin matto! Minä nukahdinkin sitten jo kahdeksan aikaan. Heräsin yhden aikaan, enkä oikein saanut enää nukuttua.. rasittavaa. Aamulla oli niin vaikea nousta... äh. väsyttää ihan tajuttomasti. Onneks kohta voi jo mennä laittamaan kahvia. Mä olen miettinyt tuota muuttoa, tai siis tota koulua. Mitenköhän mä pärjään siellä? Eilen mietin että hetkinen, mun täytyy siis taas alkaa opiskelemaan, mitenköhän mä selviän! AMK ei kyllä oo mun paikka, ei yhtään. mä vihaan ryhmätöitä, projekteja, ressiä ja sitä kun ei saa kunnolla syventyä yhteen asiaan vaan pitää hallita kaikki, sillein että läpi pääsee. En ole suorittaja. En mä kyllä tiedä sitten tuosta yliopistostakaan. Mitähän mä siellä tekisin, niinpä niin, en varmasti yhtään mitään. Joku ammatti sitä on kai pikkuhiljaa hommattava. Kolmas välivuosi on kyllä jo ehkä vähän liikaa, varsinkin kun ei tee mitään kovin fiksua. Muuten ehkä lähtisinkin jonnekkin taas vain oleskelemaan ja mietiskelemään mutta en mä tämän sh:n kanssa voi mihinkään ulkomaille lähteä. Jos mulla on taas aikaa, ja varsinkin uusi ruokakulttuuri, niin taas mennään. Ja tällä kertaa luulen, että mentäisiin vielä lujempaa.

Mun piti soittaa eilen O:lle, kun ollaan siivottu. Mutta mä lähetinkin sille vain viestin että tämä nyt olis vallan hassu idea, että alettais tapailemaan, eikö? Ja se lähetti, että "mut jos nähdään vaan ihan vähän?" Voi itku mä en ymmärrä kundeja. En sitten pätkääkään. Vähän, mitä vähän, se tietää että olen muuttamassa, eli se haluaa vaan panokaverin. Ja väittää silmät kirkkaina, että mä olisin sulle tosi mukava! Mitä ihmettä miehet oikein ajattelee!?!?!? Mä olen väsynyt miehiin. Mä olen ollut lähdössä ja menossa niin monesti. Ja ne aina sanoo että voidaanhan me tässä vähän aikaa pitää hauskaa kun sä olet täällä. Tai sitten ne alkaa ystävällisiksi, haluaa kuunnella, ja saavat minut luottamaan ja kertomaan vähän että mitä mun sairaassa mielessä liikkuu, mutta saman tien kun ne tajuaa, että mä en halua poikkista, enkä seksiseuraa yhdeksi tai useammaksikaan yöksi, niin se on soronoo. Kyllä ne kuuntelee ja jummartaa ja on tukena, tasan siihen asti kun ne tajuaa, tai minä suoraan sanon, että en kestä kosketusta. Mä olen luullut että ehkä joku onkin huomannut, että mulla on paha olla, ehkä joku sittenkin välittää, mutta ei. Ei niin ei. Mä olen väsynyt miehiin.