Pitäis muuttaa, pitäis hoitaa kaikki töissä kuntoon ennen kuin Määräjätäti tulee lomalta, pitäis pakata englantiin, pitäis laihtuu ennen matkaa, pitäis ostaa uusia vaatteita nyt kun vielä on rahaa (mietitään sitä vuokraa myöhemmin), pitäis ostaa pari uutta kattilaa ja astioita, Asuintoveri vie mikronkin, onkohan uusilla kämppiksillä imuria, solariumissakin olis kiva käydä etten olis ihan lakananvalkoinen, pitäis ostaa pyörä, pitäis hoitaa jostain muuttoapua, PITÄIS!

Voihan video. Sen sijaan että saisin jotain itseasiassa aikaankin, olen kyyhöttänyt sohvannurkassa ja tehnyt erinäisiä hyvinkin epärealistisia tehtävälistoja seuraaville päiville, yrittänyt nukkua, huonolla menestyksellä sillä olen yliväsynyt, ja syönyt kaikennäköistä rentoutuakseni. Jep. No, ainakin vuokrasopimus on nyt tehty ja kävin kämppääkin katsomassa ja mittaamassa oman koppini (12 neliötä. Jippii.), ja olen päättänyt mitä lähtee mukaan ja mitä menee roskalavalle. Pitkin hampain joudun luopumaan mun sohvasta. Itku! Otan mukaan kapean sängyn koska en yksinkertaisesti jaksa ostaa Turkulaiselta puolentoista hengen ihanaa pehmeää sänkyä jonka saisin vielä naurettavan halvalla. Mutkun en helvetti jaksa. Tiistaina lento. Sitä ennen täytyy saada kamat uuteen kämppään, yhdellä kertaa koska Uusi Kotikaupunkini on sen verran pitkällä että edestakaisin ei kyllä huvikseen ajella. Muuttoauto on hanskassa. Mutta kantoapu! Hemmetin hippikaverit, niistä ei kyllä oo mitään hyötyä tämmösissä asioissa. Muusikot saa kuulemma roudata ihan tarpeeksi omia kamojaan.

Hippikavereista tuli mieleen, että mulla oli itseasiassa törkeen hauskaa sitten kun revin itseni himasta nöyryyttävän Eksä-tapaamisen jälkeen. Onneksi olin nähnyt kaikki bändit jotka halusinkin ennen kuin tuli vitutus, muuten olisi vituttanut vielä enemmän. The Posies veti aivan mainion setin! Lähdin sitten vielä jälkihumuihin, ja jonotin paikalliseen noin tunnin! Hauskaa oli. paljon ihmisiä, paljon kavereita, rahaa meni tuhottomasti. Lähdettiin vielä jatkoille ja tilataksimatkasta maksettiin seitsemään pekkaan kolme (3) euroa! On se hyvä kun on supliikkimiehiä mukana. Sunnuntaina selviydyin tyhjään kotiin siinä kahdeksan aikaan aamulla ja päätin lähteä huolttarille hakemaan krapulapakettia eli maitoa, sipsiä, paahtoleipää, tonnikalaa, ja karkkia. Näillä minä parantelen oloa. Kotiin tullessani AT oli kömpinyt kotiin jostain kolosta, muassaan samanmoinen paketti kun mulla, plus jäätelöä ja pari leffaa. Mikäpäs sen mainiompaa! Koko pitkä sunnuntai syötiin ja mietittiin mitä seuraavaksi syötäisi. Katso, näin sitä laihdutaan! Tästä asiasta mä en kyllä ihan oikeasti saisi ottaa ressiä.

Mitäs vielä? Ai niin, Tähti lähetti viime viikolla sähköpostia. Naah. Ihan vain että mitä kuuluu... koska en ollut jaksanut vastata siihen viimeisimpään mailiin. Tekstasin sille sunnuntaina, mainitsin että lennän Lontooseen pian. Vastausviestissä ei mitään mainintaa... että esim. olisi kiva nähdä. Njaa. Kirjoitin sille vähän pidemmän postin maanantaina ja laitoin suoraan että olen kohta tulossa sinne missä sinäkin olet (hemmetin luupää) ja että toivottavasti ehditään tavata joku ilta. No, ei oo vastannut ei. Saa nähdä. Mua jännittää vähän, että mitä siitä tulee jos me nähdään. Enkä mä nyt edes tiedä onko se kaupungissa ollenkaan, jännitänkö mä ihan turhaan.

damien rice: 0. Yritän rentoutua.