Viimeinen työpäivä! Kirvistelevät kaksikymmentä minuuttia ja voin sanoa että KiitossHei, hyvää jatkoa ja tänne en muuten tuu enää. Viimeistä ei ääneen sanota, koska se ei koskaan pidä paikkansa. Tai ainakaan ei niinä viitenä aikaisempana uhoilukertana kertana käyneet toteen. Tottahan se on, että tässä duunissa on kiitettävä liksa, työ on sinänsä helppoa ja työkaveritkin ovat ihan mukavia, mutta minä ja tietokoneet ei vieläkään tulla toimeen ja sitäpaitsi, vihaan tätä. Näin. Loppu, pinoon, ja piste! Huraa! 

Värväsin Hulttiopojan ja iskän muuttoavuksi. Pitkin hampain suostuivat, hemmetti. Ja, kävin eilen solariumissa! Päätin aloittaa helpoimmasta. Olen tehnyt toimintasuunnitelman (taas), tänään pakkaan suurimman osan kamppeista, huomenna lähden ostoksille, illalla pakkaan loput kimpsut ja sunnuntaina lyön tietä. Tiistaina matkaan Tampereelle, lento on illalla niin että voin vaikka päivällä tehdä paniikkiostoksia kun se tilikin tulee maanantaina. Edelleen, aion unohtaa vuokranmaksun. Asuintoveri lähti aamulla Viroon pitkäksi viikonlopuksi ja delegoi Koirankin vanhemmilleen, niin että mä saan yksin tyhjentää kämppää, eli todennäköisesti maata sohvalla, syödä karkkia ja katsoa videolta Simpsoneita. Voin sitten sunnuntaina paniikkitunkea kaikki autoon ja miettiä sekamelskaa sitkun tuun reissusta, niin kuin kaikki muutkin normaalit ihmiset tekevät.

Mutta nyt, kello on kahta vaille neljä ja minä lähden pois! So long, imurit!