Lävistin naamani perjantaina. Mä tahdoin jotain Uutta, ja ajattelin leikata tukan, mutta en saanut aikaa kampaajalle samaksi päiväksi. Sitten keksin, että siitäpä onkin aikaa kun olen naamaani lävistellyt viimeksi! matkustin junalla keskustaan ja harnessiin (ikinä ei saa muualla ottaa lävistystä!) Sanoin jo että kieleen kiitos mutta sitten odottaessani mietiskelin, että mitenköhän puhelimeen vastaaminen täälä työssä sitten onnistuukaan. "Fffaku-tekh oo yy hhy-vää päi-vää" Et en sitten ottanutkaan kieleen, vaan tuohon alahuulen alle, leukaan. Jep. Tykkään mä siittä. En mä taaskaan sitten ajatellut sitä, että se lävistyksen ottaminenhan sattuu, ja sattuu vielä jälkeenpäinkin. Tai, se kipu siinä lävistäessä. Siitä mä pidän ja nautin. Se adrenaliini. aah. Mutta nyt viikonloppuna on menny aika paljon särkylääkettä ja itku että koskee kyllä vieläkin. Kun vaan jomottaa.

Viikonloppu olikin sitten noin muuten, ihan paska. Voihan video, joskus musta tuntuu, että Asuintoveri ei vaan yksinkertaisesti osaa tiskata tai muuten siivota. Siellä ei ole kun kaksi ääripäätä, tahraton, ja suunnaton sekasotku&epäjärjestys. Ensimmäinen ääripää esiintyy asunnossamme hyvin harvoin, ja ilmenemisaika muutamista minuuteista jopa useampaan tuntiin. Jos Asuintoveri ei ole kotona. Ja se mua rasittaa kanssa, että kaikille pitää valittaa, että kun meidän kämppä on niin steriili. Juu, ei se suunnaton sekasotku&epäjärjestys sitä sen viihtyisemmäksi tee, vaan vaikka esimerkiksi se, että sitä jotenkin sisustaisi. Mä en välillä ymmärrä yhtään sen logiikkaa. Myös se mua inhottaa, että Koira hoiteli isommat tarpeensa noin viikko sitten parvekkeelle, ja se isompi tarve on vieläkin siellä parvekkeella. Vieläkin. Kohta varmaan naapuritkin valittaa. Minä en siihen kasaan koske, en varmasti. Pakenin lauantaina vanhempien kotiin. Siellä oonkin nyt sitten ollut koko viikonlopun, eilen illalla kävin vain hakemassa tavaroita. Tänään meinaan mennä kotiin töiden jälkeen, käyn jumpassa ja menen vanhemmille evakkoon, jos vain suinkaan jaksan. No. Kahden (2) viikon päästä mä lähden englantiin ja kun tuun niin kämpän pitäisi olla tyhjä. Ainiin, vielä muistan yhden valitettavan asian. Meille tulee huomenna-ylihuomenna jokin ihminen katsomaan meidän kämppää, ja Asuintoveri kommentoi tähän, että yhtään en kyllä aio siivota. Miten sinne kehtaa päästää ketään ihmistä, kun olkkari ja keittiö on tuossa kunnossa?? Eli  siis en taidakaan mennä jumppaan tänään, vaan siivota. siivotasiivotasiivotasiivota. Nyt on mun sietokykyni kyllä koetuksella. yksi, kaksi, kolme...

Luin vanhempien raskauspäiväkirjaa. Nauratti! Ihan samanlaisia ne on vieläkin! Iskä sanoo, että mihinkähän sitä tästä nyt muuttuisi. Sama nulikka sitä vieläkin on, peiliin katsoessa vaan pelästyy, että mikä sieltä oikein takaisin katsoo! Muttakun osaa ne välillä olla niin hauskoja. pakko lainata tähän yksi merkintä.

"Älä tuu mun mahan päälle ensinkään!" kuuluu heti kun mä edes katson, saati sitten halaan. Ei kai mulle nyt tulis mieleenkään maata mahan päällä, vauvahan menis lyttyyn.Nii! Mä vaan näen heti, että nyt se tulee makaamaan mun mahan päälle koko ruhollaan, eikä se ole vauvalle hyväksi. Nii! Kylläpäs sitä nyt ollaan niin neekeriä yhdestä mahasta! No ei se nyt ookkaan ihan mikä tahansa maha! No ei ookkaan. Aina sä mulle säkätät! Säpäs säkätät! Sitäpaitsi, sun piti kirjottaa siitä autoradasta, eikä mulle säkättää. No niin piti. Mutta ei siinä autoradassa ole paljon kirjottamista, muuta kun että sellainen pitää hankkia viimeistään ensi tilassa, esim. 18.4.olis hyvä ajankohta (iskän syntymäpäivä), että mä voin harjoitella. Niin, vuonna 1983. Jos se on poje. Viimeistään ensi tilassa, oli se sit mikä tahansa. Mun täytyy saada harjoitella! 

Voi vanhemmat.